Hei kaikille lukijoille! Pian ollaan jo helmikuun puolella, päivä alkaa pidentyä ja sää kirkastua.
Täällä kirjoittelee sairaanhoitajaopiskelija Taru. Harjoitteluni Linnaklubilla on kestänyt nyt muutaman viikon ja vielä olisi pari viikkoa edessä. Sairaanhoitajaopiskelijalle tämä harjoittelu on ollut aivan erilainen, kuin aikaisemmat ja aluksi siihen oli hieman totuttelua. Olen kuitenkin viihtynyt Linnaklubilla todella hyvin ja kaikki ovat ottaneet minut avoimesti vastaan. On ollut mukavaa tutustua uusiin ihmisiin.
Olen päässyt aktiivisesti osallistumaan Linnaklubin toimintaan ja myös ohjaamaan muutamia ryhmiä. Olen erityisesti pitänyt eri jumppa-, luovuus- ja keittiöryhmistä. Eilen luovuusryhmässä teimme jo valmiiksi ystävänpäiväkortteja. Mielestäni on mukavaa, että ystävänpäivää juhlitaan, vaikka onhan ystävänpäivä joka päivä.
Yhdeksi tavoitteeksi harjoitteluun itselleni asetin, että opin käyttämään omaa persoonaani ”työvälineenä” ja tunnistamaan omia vahvuuksiani. Olen luonteeltani hyvin rauhallinen ja ilmeisesti sen minusta myös aistii. Koen, että jos itse pysyy rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa, voi rauha myös tarttua toiseen. Muita vahvuuksiani on kuunteleminen. Kuunteleminen ei ole vain, no korvilla kuuntelemista se vaatii myös sanatonta viestintää, joka välittää toiselle, että olet aidosti läsnä. Sanatonta viestintää on esimerkiksi ilmeet ja eleet sekä katsekontaktin ylläpitäminen. Pyrit keskittymään vain toiseen siinä hetkessä, etkä kiinnittämään huomiota muihin ärsykkeisiin.
”Kuulen kutsun hiljaisen seuraan sitä, en epäröi, sillä tiedän, se on minun sisimpäni ääni, joka tahtoo puhua minulle, kuiskata olet minulle tärkeä, olet hyvä.”
Ihanaa vuoden jatkoa ja kevään odotusta!
Terveisin Taru